Jouluaaton hiljainen hetki

Lapsuuden jouluissa Savossa aattopäivän rutiineja noin kello kahden jälkeen oli haudoilla käynti. Menimme ensin vanhalle hautausmaalle, josta löytyi suvun nimikaimoja 1800-luvulta, ja sitten uudelle, jossa sijansa olivat saaneet isän lukuisten tätien lisäksi omat isovanhemmat. Kynttilöiden koristama niemi oli lapsellekin elämys keskellä aattoillan häsyä. Hämeenlinnassa olen päässyt jatkamaan perinnettä mieheni perheen kanssa. Tänä vuonna veimme kynttilät kahdelle Availa-haudalle: mieheni isovanhempien ja isosedän. Sen verran olen jo jouluisia kierroksia tehnyt, että löydän hautapaikat sujuvasti. Tänä vuonna oli helppo puikkelehtia reunakiviä pitkin. Jos ei joulusäitä muuten muista, niin ainakin sen milloin on kahlattu lumessa, milloin oltu tönkkönä toppahousuissa ja milloin kurkittu sateenvarjon alta. 

 Sykähdyttävin paikka itselleni on muualle haudattujen muistomerkki, jossa kymmenet kynttilät hohkavat pitkälle ja lumijouluna sulattavat lumet isolta alalta.  Ahveniston hautausmaa on kaunis paikka päiväsaikaankin. Silloin siellä pääsee ihastelemaan isoja kivipatsaiden, pensaiden tai puiden reunustamia vanhoja hautoja. Jännimpiä paikkoja ovat muistomerkit, uurnalehto ja unholaan jäänyt juutalaisten hautausmaa.

Jouluseimi – Vekkilän museotilalla

Ennen joulua sunnuntaina poikkesimme Vekkilän museotilalla  Tammelassa -kuuntelemassa jouluevankeljumia ja tapaamassa tilan eläimiä.  Matkaa  Hämeenlinnasta  on jonkin verran, mutta kyllä kannatti käydä.  Todella tunnelmallinen pienimuotoinen ja perinteikäs tapahtuma. Näytöksiä oli kolme, osallistuimme ensimmäiseen. Tapaaminen on museotilan tunnelmallisessa tuvassa, jossa oli tarjolla myös lämmintä juotavaa ja leivonnaisia.  Tuvasta siirryimme navettaan, jossa lampaiden aitauksessa oli joulukuvaelma – vierailevana tähtenä oli Amanda-aasi.

Kuvaelman jälkeen pääsi tervehtimään tilan eläimiä. Valkoinen Halinalle -lehmä oli kyllä yksi kauneimmista lehmistä, joita olen koskaan nähnyt

Pupuja oli ulkosalla häkissään navetan pielessä. Lampaita, lehmiä ja poneja  ja Amanda aasia sai silitellä sisällä navetassa.  Poikkeamme varmasti toistekin.

Tapaninpäivä – metsäkävely ja kulttuurikäynti

Kaunis päivä – metsäkävelyllä Aulangolla.  Metsissä oli ihanan vihreää ja valoisaa, vesilätäköissä kauniita jääkukkia. Pyöräilimme Hämeenlinnan Taidemuseolle – siellä on todella hienot Eija-Liisa Ahtilan ja Mika Taanilan näyttelyt.

Lähilahjoja vähitellen valmiiksi

Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa koskaan hankkinut joululahjoja jo ajoissa kierrellessäni pikku putiikeissa ympäri maakuntaa.  Ajatuksena on ollut hankkia lähiruuan ohella myös lähilahjoja.

Lähilahjoista läheisin on vielä tekeillä. Tiirinkosken tehtaan islantilaisten lampaiden langoista on tulossa islantilainen villapaita. Malli Gefjun ~ Ketju on yhdessä Tomin kanssa valittu. Yllätys lahjassa on varmaan se milloin villapaitaa valmistuu, no vielä on muutama päivä aikaa.

Viimeksi kudoin villapaitoja Lepaalla emäntäkoulussa vuosikymmeniä sitten. Viime  vuosina on tullut tehtyä vain kaulaliinoja, mutta nyt taisin löytää kutomisen uudelleen.

Piparkakut – check

Ei tule tässä täydellistä piparkakkutaikinohjetta eikä pikeeribravuureja. Tulee kätevän emännän tapa saada joulumielinen lapsi työllistettyä ja tyytyväiseksi perjantai-iltana joulua edeltävän työviikon päälle:

1. Lähetä lapsi itse kauppaan ostamaan piparkakkutaikinaa.
2. Anna lapsen pelata tabletilla, kunnes taikina on sulanut.
3. Pane vohvelirauta kuumenemaan.
4. Anna lapsen kaulia taikinaa ja tehdä siitä sydämenmuotoisia pipareita viisi kappaletta kerrallaan.
5. Paista piparit vohveliraudassa. Pari satsia riittää varmasti, ja lapsi lähtee takaisin pelaamaan.
6. Koristelkaa jäähtyneet piparkakut kaupan valmiilla pursotteella. Helpoin metodi on täyttää kuopat.

P.S. Parhaita piparkakkuja ovat mielestäni ohuet ruotsalaiset. Mikä on sun suosikkisi: kuulutko Töysä-klubiin vai oletko Annan ihailija?

Jouluvalot – check

Talvipäivän seisaukseen on vajaa viikko aikaa, ja sen huomaa. Tuntuu, että päivä päivältä on yhä pimeämpää. Plussakeli ja vesisade eivät yhtään auta asiaa.

Mä olen sytyttänyt ensimmäiset jouluvalot jo marraskuun alkupuolella. Silloin ripustin puutarhaporttiin valosarjan kellokytkimen päähän. Samalla laitoin paristokäyttöiset valosarjat ikkunoiden väliin: ne syttyvät illalla ja sammuvat itsestään kuuden tunnin kuluttua.

Kun pystytin kuistille joulukuusen ja viritin siihen valot pari viikkoa sitten, sammutin portin ajastuksen. Samaan aikaan hain vintiltä ikkunatähdet, joilla täydensin olohuoneen tunnelmavalaistusta ja makuuhuoneiden yövalaistusta. Keittiöön toin sähkökynttelikön, joka tosin palaa vain silloin, kun muut valot eivät ole päällä.

Eikä tässä vielä kaikki. Mulla on paristokäyttöisiä pieniä led-ketjuja, joissa on niin ikään automaattisammutus. Sellaisen kun laittaa lasipurkkiin, saa siirreltävän sähkövalon ilman johtoa. Vinkki: lapset voivat leikkiä valopurkin piilotusta muuten pimeässä kämpässä.

Vaikka tämä kuullostaa ihan ylenpalttiselta, niin kyllä meidän talo kalpenee monen muun rinnalla. Iltakävelyllä näkee todellista paneutumista valaistukseen, niin sisä- kuin ulkotiloissa. Eikä se tässä vuodenajan pimeydessä ole kovin tuomittava asia, eihän?

Kuusenkoristeet – check

2015 oli huono omenavuosi. Omenoita sai enemmänkin viskellä pihan perälle kuin syödä, säilöä, leipoa tai mehustaa. Yhden korillisen pudokkaita keräsin ihan varmuuden vuoksi ja pihlajanmarjakoiden kiusaksi.

Paitsi että koit olivat ehtineet ensin: omenoista ei ollut syötäväksi. Teinkin niistä joulukuusenkoristeita.

Taitoin klemmareita auki. Pujotin niiden toisen pään omenan sisään, ja toisesta koukusta omenan roikkumaan oksaan.

 

Wetterin korttelijoulu vielä tänään

Wetterhoffilla vietätään taas tänä viikonloppuna korttelijoulua. Talon kolmessa kerroksessa on kymmeniä myyjiä ja tuhansia tuotteita – ja asiakkaita ainakin saman verran!

Kävin eilen lapsen kanssa katselemassa tarjontaa, ja kyllä sieltä lähti pukinkonttiin pari pakettia. Ilmakin oli siitä mukava, että ei satanut mitään eikä toisaalta tarvinnut olla toppatakilla liikenteessä – sisällä saattoi kulkea hikoilematta. (Jos ei tungoksen tuskanhikeä lasketa.)

Lähiruokaostoksilla verkossa

Kun muutimme takaisin Hämeenlinnaan 2010, ensimmäinen joulu jäi täysin muuttojen tiimellykseen. Pakkasimme ja muutimme yhtä aikaa sekä Espoon kotia että vanhan pyöräkaupan varastoa. Tavaraa siirtyi kuuteen eri kohteeseen, ja väkisinkin jouluvalmistelut jäivät väliin.

Seuraavana vuonna sitten halusin panostaa jouluun oikein kunnolla ja tarjota joulupöydässä mahdollisimman paljon lähiruokaa. Niiden etsiminen oli hiukan hankalaa, mutta ihania tuotteita toki löytyi Katinalan lihakaupan kinkkua, ihastuttavaa mansikkamehua ja laatikoita tilaisin ja hain Peltosirkun tilalta.   Työ oli melkoista salapoliisin työtä ja keräisin tietoja hiljalleen Herkkuja Hämeestä -wikisivulle.

Ilokseni nyt on lähiruokien hankinta jouluksi astetta helpompaa.  Facebookista löytyy REKO Hämeenlinna ryhmä, jonka kautta voi tilata ruokia suoraan. Toimitukset tulevat Hämeen linnan parkkipaikalle ja nyt ovat menossa Joulu-Reko tilaukset  12.12. mennessä tilataan, ja toimitukset Linnan parkkiksella 17.12. klo 17 – aivan mahtava ryhmä.  Nyt on tilattuna luomumunia, paikallisia juustoja ja piparkakkupalloja & marenkeja, omenamehua, – hilloa ja hunajasinappia.  Kuvassa Kondiittori Annikan luomuksia paikallisista aineksista. Lähiruokaa ja lähilahjoja – parhautta!

Olen ollut flunssassa useamman päivän ja pikkuhiljaa alkaa tämä hiljaiselo harmittamaan.  Mutta pääsinpä nyt kuitenkin lähiruokajouluostoksille –  parhaimmat kiitokset  REKO – Hämeenlinna ryhmän perustamisesta Siri Taalas, Leena Huhtama ja Katja Leväniemi !